keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Eläminen Kaliforniassa

Minun on jo pitemmän aikaa pitänyt kirjoittaa millaista elämä täällä yleisesti on, mistä asioista nautin erityisesti ja mitkä jutut pännii. Listasinkin tähän nyt kasan plussia ja miinuksia siitä, kuinka olen kokenut maakohtaiset erot. USA on tietystikin niin valtava maa, josta minun kokemukseni on rajoittuneet Floridan, New Yorkin ja Havaijin lisäksi tänne Kaliforniaan. Seuraavat mielipiteeni koskevat lähinnä vain tämän hetkistä kotipaikkaani La Jollassa.

Plussaa


Palvelun taso. Amerikkalaiset ovat kyllä maailman huippuja tässä! Kuopiossa saimme kokea jokseenkin toista ääripäätä palvelun tasosta, joten kyllä on ihanaa kun menipä mihin ravintolaan tai liikkeeseen hyvänsä, on asiakaspalvelijat siellä todellakin asiakkaita varten. Tippikulttuurilla on varmasti suuri merkitys siinä, että hyvää palvelua todellakin halutaan tarjota. Lisäksi useissa firmoissa saa palkkioita tai jopa palkankorotuksia, mikäli on saanut esimerkiksi Yelp-sivustolla omalla nimellään positiivista palautetta.

Säät. Vaikkakin kelit viime talven ja keväänkin kohdalta ovat olleet normaalia huomattavasti sateisemmat, onhan tämä aurinko ja lämpö aikas mukavaa. La Jolla asuinalueena on vielä erityisen kiva, koska mereltä puhaltava tuuli viilentää myös silloin kun 20km sisämaahan päin mentäessä helle käy liian kovaksi. Toisaalta täällä rannikolla on myös pilvisempää kuin sisämaassa, mutta toistaiseksi olen kyllä nauttinut pilvisyydestäkin. Vaihtelu virkistää! Ja voi olla että tammikuun pakkasiakin tulee vielä ikävä.. ;) Tähän voisin laittaakin viime viikon ehdottomasti parhaan videon: Suomen kevät! 💓😂

Kyllä nämä kelit yleisesti on aika jees
Ilta-aurinko
 Ihmisten avoimuus ja small talk. Edelleen näin suomalaiselle ajoittain haastavakin juttu tuo small talk, mutta kyllähän siitä tulee hyvälle mielelle kun morjenstellaan tuntemattomille kadulla. Lisäksi ihmiset ovat todella herkkiä kehumaan mitä milloinkin. Esimerkiksi Lastun - iPhone kuoreni ovat saaneet kehuja muun muassa Sproutsin kassalla, leffateatterissa ja autovuokraamossa. Terkkuja vaan Sakelle, aina olen kyllä innoissani Lastua mainostanut. ;) Tässä itsekin pikkuhiljaa oppii sanomaan sen jonkin pienen kivan kommentin tuntemattomallekin ihmiselle, koska jos se tulee mieleen, niin miksei sillä piristäisi jonkun päivää!

Rajaton määrä harrastusmahdollisuuksia.  Olipa laji sitten seinäkiipeily, sirkus, potkunyrkkeily tai rullakiekko, palvelun tarjoajia löytyy ja rutkasti! Ollutkin mahtava päästä treenaamaan niin monilla eri saleilla, niin monia lajeja ja niin monien eri opettajien johdolla. Ilon aiheena etenkin nämä omat eksoottisemmat lajit kuten tankotanssi ja ilma-akrobatia, joiden tarjonta Suomessa rajoittuu usein vain yhteen tai kahteen studioon per kaupunki.

Jooga. Tuo uusin ihastukseni. Jooga on täällä Etelä-Kaliforniassa todella iso juttu ja siinä ohjauksen taso on todella erinomaista. Lisäksi tarjontaa löytyy todella paljon. Kävelymatkan päässä kotoani on varmaan yli 20 joogastudiota, joista säännöllisen epäsäännöllisesti tulee käytyä noin viidellä eri studiolla.
Tällä kertaa itse ohjaamassa Suominaisia Suomitalon puistossa
Ravintolat. Niitä löytyy joka lähtöön ja ulkona syöminen on yleisesti halvempaa kuin Suomessa. Ravintolakokemukset ovat positiivisia usein myös hyvän palvelun takia.



Farmers market. Ah tämä jokaisen sunnuntaiaamun pelastus. Tuoreita kauden hedelmiä, kasviksia ja marjoja suoraan tuottajilta. Alaskan lohta, yrttejä ruukuissa, kukkia, kananmunia, hunajaa, pähkinöitä... Bambusukkia ja hierontaa. Aikalailla kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta.😅 Bonuksena kuukausittain pääsee terotuttamaan kokkiveitsen $7 hintaan. 


Erään sunnuntai-aamun torisaalis
Shoppailu. Jenkit ja shoppailu - tarviiko sanoa enempää! 😁 Ehkä voisin vaan mainita muutaman mun lemppariliikkeen: Athleta, Victoria's Secret, Lululemon ja Skechers 💗💚💙💜

Leffateatterimme The Lot. Keksiviikon leffat kympillä. Ihan huikeat tuplalöhöpenkit, ruokaa ja juomaa tarjoiltuna istumapaikoille ja hyvä äänentoisto. Napakymppi!

Roskaamisesta sakottaminen. Kadunvarsilla näkee usein kylttejä "$1000 fine for littering". Tämä on mielestäni mahtava juttu, joka pitää katukuvan yleisesti todella siistinä. Varmasti jenkeistä löytyy paljon paikkoja joissa roskaongelmaa on. Onneksi ainakin näissä Kalifornian maisemissa on yleisesti huomattavasti siistimpää kuin melkeinpä missä vaan maassa, missä olen tallannut. Tietenkään Singaporea lukuun ottamatta. 😉

Meri. Vaikkei meistä Juhan kanssa kumpikaan ole erityisesti vesi-ihminen, on meren läsnäolo jotenkin todella rauhoittava. Meri tarjoaa täällä paljon harrastusmahdollisuuksia melomisesta surffaukseen ja sukellukseen. Me ei niin paljoa "meren sisällä" viihdytä, kun taas hummerinpyynti ja lenkkeily rannassa toimii miekäläiselle ikään kuin metsän korvikkeena. Suomessa sienestellään ja marjastellaan ja vaan oleillaan metsässä, niin täällä vähän saman fiiliksen saa merestä. Lisäksi on ihana nukahtaa aaltojeen pauhuun. Kotimme on niin lähellä rantaa että meren äänet kuuluu selvästi makuuhuoneeseen. 💙



Miinusta


Ruoan hinta. Yllätyimme kuinka kallista ruokakaupoissa todella on. Esimerkiksi 2 litran maitopurkki maksaa lähikaupassamme Vonsissa yli 6 euroa.  Onneksi pääsemme tukikohdan Comissaryyn ostamaan ruokaa lähes Suomen hintaan. Lisäksi esimerkiksi kännykkäliittymien hinta pöyristyttää. Meikäläisellä on halvin diili, jonka löysimme. Hinta on siis $40/kk sisältäen kyllä rajattomat puhelut ja viestit, mutta nettiä vain 2 gigatavua.

Juhan aamupala vs Minnan aamupala. Kumpi maksaa ruoan ja kumpi säästää 😅

Ruokakaupoista puuttuvat välttämättömyydet kuten fazerin sininen, salmiakki, ruisleipä, kermaviili, tuorehiiva ja maitorahka.😉 Leivonnassa täytyy osata soveltaa ja karkkeja metsästetään World Marketista. Lisäksi kaikki vieraamme ovat joutuneet kuskaamaan meille milloin mitäkin suomalaista roll on deodorantteja ja Lumenen silmämeikinpoistoaineita myöden..
CVS:tä löytyy kyllä Lumenen tuotteita,
joskaan ne ei ole samoja kuin Suomessa
Tehokasvatus. Etenkin lihaa ostaessa täytyy vahdata onko kasvatuksessa käytetty hormoneja tai antibiootteja. Pyrimme ostamaan hormonitonta ja antibiootitonta ruokaa, mutta ihan aina se ei ole niin helppoa. Lisäksi luomu täällä ei ikävä kyllä ole ihan sama asia kuin luomu Suomessa. Olenkin koittanut kasvattaa jotain kasveja parvekkeellani itse ja suosimme vahvasti farmers marketin tuotteita, jolloin välikäsiä ainakin on vähemmän. Silti aina välillä jää ruoan sisältö ja alkuperä hieman hämärän peittoon... Ravintoloissa ruokaillessa etenkin.

Kuulemma rosmariinin kasvattaminen on todella haastavaa.
...Kun taas timjami on helppo kasvatettava. Just.... En ees kehtaa laittaa kuvaa mun muista helpoista eli basilikasta ja mintusta 😆
Byrokratia. Esimerkiksi luottokortin hommaaminen täällä on melkoisen paperisodan takana. Etenkin Juhalla on meinannut palaa käämi muutamaan otteeseen erinäisten asioiden hoitamisessa. Välillä tuntuu että porukka vaan tykkää pompotella ihmisiä tiskiltä toiselle ja toimittamaan milloin minkäkinlaista lappusta. Joka paikassa allekirjoitutetaan vastuuvapautuslomakkeita, vaikka tosipaikan tullen oikeudessa niillä ei kuulemma ole edes merkitystä. En esimerkiksi pystynyt vuokraamaan aerial hoopia valokuvausta varten, koska eräs studio ei uskaltanut ottaa riskiä jos satuttaisin itseni sen kanssa ja haastaisin heidät oikeuteen.

Koska salimme säännöt ei hyväksi kaikenlaisia kenkiä...
On parempi treenata paljain varpain ;)
Työkulttuuri. Tämä ei suoranaisesti vaikuta meidän elämäämme, mutta pakko kirjoittaa kun hämmästyttää kovin. Työpaikkoja on tietenkin hyvin, hyvin monenlaisia ja niiden säännöt ja kulttuurit vaihtelevat suuresti. Silti muutamat asiat ihmetyttävät suomalaista suuresti. Pahimmillaan täällä on työntekijällä vain viikko vuodessa lomaa. VIIKKO! Ja jos on kipeänä, sairauspäivät menevät lomapäivistä. Eli töissä ollaan ja paljon. Se kuinka tehokasta työnteko on, ei ole tietenkään sama asia kuin työpaikalla vietetyt tunnit. Tuntuu että joissakin firmoissa kulttuuri vain on se, että töissä täytyy viettää paljon aikaa. Mikäli kyselet lomia, pidetään sinua laiskana. Ei pieni suomalainen nuppi voi ymmärtää että koko elämä keskittyisi vain ja ainoastaan työn ympärille..😨

Pitkät välimatkat ja autojen paljous. Kaikilla on auto ja kaikkialle mennään autolla. Paitsi tässä meidän yhden auton taloudessa, jossa kuljetaan myös jalan ja pyörällä. Olenkin saanut paljon ihailua kun olen mennyt tuon 800 metrin matkan joogastudiolle pyörällä. Hahahah! Minulle pyörä on se laiska vaihtoehto, silloin kun ei ehdi tai jaksa kävellä. Hyötyliikuntakäsitettä ei oikein tunneta. Esimerkiksi jos Juha töissä on kävelemässä 400 metrin matkaa työpaikalta lounaalle, ehtii siinä ainakin pari työkaveria tarjota kyytiä. On vain niin vaikea käsittää että välillä tekee vaan kutaa päästä pikku happihyppelylle ja taittaa siinä samalla vähän matkaa. 😅

Teiden kunto. Koska kaikkialle tosiaan mennään autolla, on tiet kovassa käytössä... ja sen kyllä huomaa! Olisi voinut luulla että La Jollan kaltaisella alueella tiet olisivat hyvässä kunnossa, mutta ei. Todella usein teissä on isoja koloja, kun betonilohkareiden irrotessa saattaa tien laidasta yhtäkkiä puuttua metri kertaa metri verran päällystettä.

Pyöräteiden puuttuminen. Koska hyötyliikuntakäsitettä ei tunneta, niin ei ole pyöräteitäkään. Välillä autotien laidoille on tehty pyöräkaistoja, mutta niilläkään ajaminen ei tunnu yhtään niin turvalliselta, kuin Suomen pyöräteillä. Välillä autot ajelevat ihan sujuvasti pyöräkaistoilla niistä täysin piittaamatta.

Jumppien taso - salikäyttäytyminen. Jumpanohjaajana olen tästä jo aiemmin avautunutkin. Eli vaikka esimerkiksi joogan taso on todella huippua, ei perus ryhmäliikunta ole lainkaan niin loppuun saakka hiottua kuin mihin ehdin Suomessa tottua. Osalla ohjaajista ei selkeästi ole koulutusta ja liikkeet ovat välillä vähän järjettömiä. Lisäksi koska asiakas on aina oikeassa, on meininki tunneilla aika levotonta. Osa jumppaajista tulee ja lähtee kesken tunnin, mikä mielestäni häiritsee ja laskee paitsi asiakkaan, etenkin ohjaajan fiilistä.

Läheisten ihmissuhteiden luominen. Puolituttuja tulee herkästi, mutta tuntuu että läheisempiä ihmissuhteita on vaikeampi luoda. Kun joku heittää että "meidän täytyy mennä kahville joku päivä", ei koskaan voi tietää ollaanko sinne kahville todella menossa, vai onko se vain small talkia. Tuntuu kuitenkin kotoisalta kun omissa harrastuspiireissä on todella mukavia ihmisiä, vaikka heidän kanssa nähdäänkin lähinnä vain harrastusympyröissä. Onneksi Suomi-yhteisöstä olen jo löytänyt ihania ihmisiä joihin voi luottaa ja joiden kanssa tosiaan sinne kahvillekin tulee mentyä.

Kässäritunnin kavereita, joita näen viikottain Pranan handstand practice -tunnilla. Ehkäpä joku kerta järkätään muutakin yhteistä menoa, kun ovat niin mukavia tyyppejä <3
Metsä ei olekaan kävelymatkan päässä. Niin kuin minut tuntevat tietävät, viihdyn metsässä - paljon! Täällä metsään pääsy vaatii 2h/suunta ajamista, joten sinne ei ihan niin usein tule lähdettyä. Lisäksi metsien antimet eivät ole perustallaajia varten, joten kieltämättä tässä jo vähän odottaa että loppukesällä pääsee Suomen metsiä taas koluamaan. Eli lomalle Suomeen on tarkoitus tulla, ajankohtaa vain ei olla vielä lyöty lukkoon.

Liekö metsän kaipuussa, vai muusta syystä Juha suuntaa ensi viikonlopuksi työporukalla Mammoth Lakeseille,
missä hetki sitten hiihdeltiin
Sekä hyvää että ei niin hyvää löytyy. Me nautitaan elämästämme kovasti tällä hetkellä. Uskon kuitenkin että nautitaan aikanaan myös paluusta koto-Suomeen. Mukavata kevään jatkoa!


perjantai 12. toukokuuta 2017

Joogahommia

Joogakoulutukseni loppui tosiaan huhtikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettäviin kokeisiin. Kokeet olivat kaksiosaiset. Kirjallinen koe piti sisällään noin 140 kysymystä, joista osa oli aika vaikeitakin. Kuulemma yleensä haasteita on aiheuttanut anatomia-osuus, mutta minusta se oli kokeen mukavin osa. Sen sijaan haasteita minulle tuottivat joogan filosofiaan ja historiaan liittyvät kysymykset. Onneksi kokeen sai tehdä kotona, joten googlen pienellä avustuksella homma sujui mukavasti.

Kokeen toinen osa oli joogaohjausnäytöt, jotka suoritettiin pienryhmissä. Meidän ryhmäämme kuului Melissa, Astrid, Martyn ja minä, ja meistä jokainen pääsi pitämään 15-20 minuutin joogapätkän. Yhdessä näistä koostui sitten kokonainen joogatunti. Jännitin ohjaustani niin, ettei edellisyönä meinannut unikaan tulla. Vaikka olen liikuntaa ohjannut jo noin 15 vuotta, tuntui uusi laji ja etenkin uudella kielellä ohjaaminen yllättävän jännältä.

Omaan ohjauspätkääni olin valinnut  ylläriylläri paljon käsitasapainoiluja. Ohjaus sujuikin tosi kivasti, eikä kielenkään kanssa tullut suurempia haasteita. Tuntui vain että tuo 15minuuttia oli liian lyhyt aika ja palautteessani kuulinkin että olisin voinut käyttää enemmän aikaa tasapainoilujen kanssa. Muuten kyllä sain positiivista palautetta ja ohjauksesta jäi oikein hyvä mieli.

Meidän ryhmällämme meni näytöt kokonaisuudessaan erittäin hyvin ja saimmekin tosi mukavaa palautetta sekä Gerhardilta että muilta oppilailta. Osalle oppilaista ohjaaminen oli selkeästi haastavampaa, joten taso oli todella vaihteleva. Kaikki yrittivät kuitenkin parhaansa ja varmasti palautteiden avulla pääsemme kaikki kehittymään ohjaajina.  
Tyytyväisinä ohjausten jälkeen. Vasemmalta oikealle Martyn, Astrid, opettajamme Gerhard, Pikku-Mursu ja Melissa. Ihania tyyppejä, joihin tulee varmasti jatkossakin pidettyä yhteyttä. <3

Team awesome!
Jotta saan vielä kansainvälisen joogalisenssin, täytyy vielä avustaa ja ohjata muutama kokonainen tunti itse. Tiistaiaamuna pidinkin ensimmäisen tuntini Suomi-naisille La Jolla Coven puistossa. Vähän sai jännittää kuinka keli meitä suosisi, kun muutaman päivän on sadellut enemmän ja vähemmän. Aamu oli pilvinen, mutta itseasiassa oikein mukava ilma puistojoogalle. Tällä kertaa en jännittänyt tunnin ohjausta juuri lainkaan. Suurimpana tekijänä lienee se että pääsin ohjaamaan suomeksi ja oppilaat olivat tuttuja. Tunti menikin mielestäni oikein kivasti, vaikka muutaman liikkeen suunnitelmasta unohdinkin. Oikein jäi odottamaan että pääsee seuraavan kerran ohjaamaan. :) Viimeistään maanantaina pidänkin seuraavan tunnin taas Suomi-naisille. 


Joogan jälkeen jäin juttelemaan erään suomalaisen tuttuni
kanssa, kun tämä söpöliini tuli kerjäämään makupaloja. 

Mitä muuta männä viikolla on sattunut... Sunnuntaina 30.4. kävimme Suomi-talon järjestämässä kanteletaitelija Ida Elinan konsertissa. Tuuli oli kesällä kehunut Ida Elinaa kovasti ja mikä säkä että hän sattui nyt esiintymään täällä San Diegossa! Konsertti oli itseasiassa todella hyvä ja yllätyimme kuinka siistiä musiikkia kanteleella saikaan aikaiseksi. Lisäksi tapasimme vanhoja tuttuja ja tutustuimme uusiin ihmisiin konsertin jälkeen. Oli aika hassu tilanne kun selvisi että eräs täällä asuva suomalainen sattui olemaan äitini entinen työkaveri! Lisäksi törmäsin tänne muuttavan Julian tuleviin harjoittelukavereihin. Todella hauska ilta kokonaisuudessaan. 


Ida Elinan esitys löi ällikällä


Seuraavana sunnuntaina juhlistimme sirkuskaverini Chistianin synttäreitä lounastamalla hänen perheensä ja ystäviensä kanssa
Tiistaina kävimme siivillä Gullsien pelaajan Kalle Kossilan kanssa. Kiva oli tutustua Kalleen paremminkin, yleensä kun häntä olemme nähneet vain pelikentällä. Keskiviikkoiltana olikin sitten jälleen yksi Gullsien pudotuspeli, jossa olimme Kallea ja Gullseja kannustamassa lokkilakin kanssa. Peli oli jännittävä, mutta Gullsien pyörityksestä huolimatta päättyi jatkoajalla surullisen lirumaalin jälkeen 4-3 tappioksi. Huomenna seuraava pudotuspeli, jonne menemme Raijan ja hänen miehensä kanssa kannustamaan.


Let's go Kalle!!
Let's go Gulls!!
Farmers marketilta haetaan joka sunnuntai kauden herkkuja, tällä viikolla löytyi ihania pikkusieniä ja -kurpitsoita
Vappua juhlisteltiin tänä vuonna suolakinuskilla kuorrutetuilla donitsi-muffineilla

Raijan kanssa riekutaan välillä tangolla...
...milloin mitenkin päin

tiistai 2. toukokuuta 2017

Road trip osa 2

Seuraava päivän aamu valkeni aurinkoisena. Säätieto kuitenkin näytti että yhden jälkeen menisi pilveen. Päätimme siis ottaa pienen aurinkolevon lähes heti matkaan päästyämme. Pysähdyimme pienemmän tien varteen, otimme juomat autosta ja lekottelimme aurinkoisessa rinteessä reilun tunnin verran. Semisti hassua oli että vaikka lämpötila oli selkeästi parin kympin paremmalla puolen, olivat läheisen kosken rantamat vielä isojen lumikinosten peitossa.



Jääkaappi

Joidenkin varpailla viihtyi kärpäset

Ja joidenkin varpailla perhoset 😅
Loppu päivä menikin pitkälti autolla ajellessa. Hieman jänskätti olivatko tiet tosiaan auki, koska meillähän ei tosiaan lumiketjuja ole. Onneksi kaikki tiet olivat auki Downievillestä Truckeehen ja latauksen jälkeen Tahoen järven itärantaa South Lake Tahoelle saakka. Välillä varoiteltiin jäisistä teistä, mutta tässä auringonlämmössä ei jäästä onneksi ollut tietoakaan.

Ensi riipaisu Tahoe järvestä





















Lake Tahoella oli kyllä komeaa maisemaa mutta oikeasti kylmä! Siispä uusi Lulun takki ja karvapipo pääsivät heti tositoimiin. Kova tuuli vain pahensi jäätävää tuntemusta, ja totesimme että ottaisimme hyvillä mielin nyt pari päivää leppoisemissa merkeissä. Koko alue oli selkeästi suunnattu laskettelijoille, mutta se ei nyt meitä niin houkuttanut. Kävimme kyselemässä murtomaahiihtomahdollisuuksista, mutta saimme kuulla että koska kevät oli niin pitkällä, pitäisi suksien kanssa patikoida alkuun 2000 jalkaa korkeammalle jotta olisi kunnolla lunta. Ei kiitos.


Terveellinen aamupala Heidi's pancake housessa,
jonka seiniä koristivat Matterhorn ja muut Sveitsin maisemat
Hotellihuoneemme parvekkeelta oli näkymä järvelle
ja välillä tuli tintitkin sitä näkymää ihastelemaan
Maanantaina kävimme aamupäivästä joogassa, jonka jälkeen koitimme mennä Taylor Creek Visitor Centerille kyselemään karhunbongauskierroksista. Perillä selvisi kuitenkin, että tie Centerille oli suljettu. Päädyimme sitten tekemään oman karhunbongausretken Fallen leafs lakelle. Karhuja ei tullut nyt vastaan mutta näimme hassuja pystyhäntäisiä pikkuoravia ja haimme neljä geokätköä. Mukava pikku haikki. :)

Oli aika viileä tuuli...
Etualalla selkeästi pikkukarhun jälki ;)
Syömään päädyimme kreikkalaiseen Artemis raflaan jonka peura-annos oli ihan huikea! Illasta päätimme lähteä vielä leffaan katsomaan Beauty and the Beast paikalliseen leffateatteriin. Muita katsojia tässä kello seitsemän primetime näytöksessä oli huikeat neljä kappaletta.
Juha jotenkin innostui hakemaan vessareissullaan
pienen pienen kolan, kera pikkuruisen gallonan popparikipon
Seuraava päivä meni taas pitkälti matkustaessa. Vaikka tuntuu että monta monituista tuntia ollaankin autossa istuttu, ei tämä ajaminen ole ollut yhtään raskasta. Helppo kai tässä on näin huudella, kun Juhahan se toki enimmäkseen on ratissa ollut... 😅
Kyllähän näissä maisemissa ihan mielellään matkaakin


Iltapäivällä päädyimme lataamaan Mammoth Lakesien superchargerille. Täällä näytti olevan sen verran kivasti lunta, että päätimme kokeilla onneamme uudestaan hiihtämisen kanssa. Kuulemma latuja ei enää tehty, mutta hiihtoreitit olivat vielä käytettävissä. Siispä Ski Renteristä meikäläiselle sukset vuokralle ja kohti Tamarackin latuja. Juha ei tällä(kään) kertaa innostunut hiihtoajatuksesta, vaan päätti päästää meikäläisen nauttimaan omasta ajasta ladulle. Sukset olivat aika kammottavat, mutta koska keli ja maisemat olivat niin upeat, ei se menoa haitannut.
Lunta oli yli 1,5metriä, tuokin nuoli näkyisi normaalisti vähän enemmän. ;D
Vaikka Lapin reissu nyt jäi välistä, niin tänäkin vuonna pääsin hiihtelemään
Ja kyllä näissä maisemissa kelpasikin!

Yöpaikaksemme valikoitui Bishopin El Rancho motelli, joka yllätti positiivisesti. Aamulla kävimme taas joogassa jonka jälkeen matka jatkui kohti etelää. Pysähdyimme Keoughin kuumilla lähteillä, jossa Juha nyt puolestaan pääsi koettelemaan urheilullisuuttaan uimalla. Pienen hedarin vaivatessa meikäläinen skippasi uinnin tällä erää. Päädyinkin sitten vain ihastelemaan Iso-Mursun uintinäytteitä varjon puolelta blogia kännykällä naputellen. 😅
Todistettavasti Juhakin on käynyt joogassa
Ja uimassa!
Matka jatkui Panamint Springsien kanjoneille. Olimme onnekkaita ja onnistuimme ajoittamaan stoppimme niin, että näimme yhden hävittäjän puikkelehtimassa kanjonin läpi. Tämän jälkeen tarkoituksenamme oli käydä katsastamassa Darwinin vesiputoukset, mutta koska putouksille vievä tie oli niin huonokuntoinen, päätimme sääliä Mursu-Mobiiliamme ja jättää putoukset nyt välistä. 
Bongaa herhiläinen (hornet)


Seuraavaksi yöksi olimme varanneet majoituksen jälleen Ridgecrestin parhaasta B&B:stä (Jaakon luota). Vesiputouskeikan jäätyä välistä, saavuimmekin sinne jo kaksi tuntia oletettua aiemmin, eli jo kuuden hujakoilla. Olikin reilua ilmoittaa tulostamme peräti 10 minuuttia aiemmin, koska kuuluvuuttahan tuolta erämaasta ei löytynyt ennen kuin ylitimme Ridgen rajan. Onneksi isäntäväki otti meidät mukisematta vastaan. Ilta ja seuraava aamu meni taas poikain, kissain jne kanssa puuhastellessa. Tällä kertaa perheen toinen poika Roni yritti puolestaan tartuttaa meihin oksennustaudin, siinä vieläkään onnistumatta. Mieleemme tulikin, että olimmekohan se kenties me, jotka tuota pöpöä kuljetti mukanaan... 😬

Seuraavan päivän kotimatka ei mennyt ihan putkeen, kun Juha unohti lompakkonsa ja aurinkolasinsa Ridgeen. Olimme ajelleet kaksi tuntia kun pysähdyimme lataamaan ja evästämään Rancho Cucamongan ostarilla. Samaan aikaan kun kuumeisesti tongimme lompakkoa autosta soittikin Jaakko että: "Jäiköhän teillä jotain..." Juha lähti sitten hakemaan lompakkoa Jaakon tullessa kiltisti puoliväliin vastaan. Meikäläinen jätettiin matkan ajaksi shoppailemaan. Hieman tuntui epäreilulta tuo järjestely, mutta kieltämättä olin kiitollinen ettei tarvinnut istua tuota ekstra 2,5 tuntia autossa. Kotiin pääsimme viimein kympin hujakoilla. Seuraavana päivänä minulla olikin joogaohjaajakoulun loppukokeet, joista kerron sitten seuraavassa päivityksessä enemmän.
Aivan mahtava road trip takana!