keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Julian haastava alku


Torstai 1.6. toi tosiaan mukanaan luonamme jo tammikuussa vierailleen Julian. Hän siis muutti San Diegoon puoleksi vuodeksi, koska sai työharjoittelupaikan FACC:ltä eli Suomen Amerikan kauppakamarilta. Julian alku jenkkireissulle ei todellakaan ole lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla, vaan on on ollut täynnä isompia ja pienempiä haasteita. Jo lentokentällä tuli ekat ongelmat vastaan, kun laukussa oli 2kg ylipainoa, tämä maksoi tytölle sitten 44€ ekstraa. Tällä rahallahan olisi jo kustantanut kokonaisen toisen laukun matkalle, mikä olisi ehkä hieman helpottanut mukaan otettavien tavaroiden kanssa pähkäilevää tyttöä. Voi jehna!

Perillä Losissa passintarkastuksessa huomattiin että Julian viisumilapusta puuttui yksi leima. Suomessa oli suurlähetystö unohtanut leimata lapun, jonka johdosta Julle-parka odotteli immigration-huoneessa todella tiukan kurin alla kolmisen tuntia. Suurimpana pelkona oli että pääseekö maahan laisinkaan. Onneksi homma hoitui kärsivällisellä odotuksella ja Julia sai leiman viisumilappuunsa. Mutta kuulemma kokemus ei ollut erityisen miellyttävä, koska ahtaassa huoneessa oli jos jonkin näköistä maahanpyrkyriä ja kohtelu oli ilmeisen töykeää. Tilanteessa ei saanut edes kännyköitä käyttää, joten aika yksinäinen olo mahtoi olla..

Isoimpana haastena on ollut se, että Julia tuli huijatuksi asuntoasiassaan ja joutuu nyt lakimiesten avulla selvittämään tilannetta. Ensimmäiseksi selvisi että vuokrasopparia ei voinutkaan tehdä koko ajalle, vaan ainoastaan syyskuun puoliväliin saakka. Kiva sitten parin kuukauden jälkeen alkaa taas uuteen asunnonetsintärumbaan...😓 Suurempana huolena se että vuokraa perinyt mies osoittautui huijanneensa jo edellisiä asukkaita, jotka olivat omaa nahkaa säästääkseen laittaneet vahingon kiertämään. Tarkoituksena oli että Julia olisi muuttanut 4 hengen kimppakämppään tämän miehen alivuokralaiseksi. Selvisi kuitenkin että miehellä ei ollut lupaa alivuokrata asuntoa ja että hän peri todella suuria takuuvuokria ja muita maksuja tehdäkseen voittoa. Lisäksi näistä neljästä kahdella tytöllä ei ollut edes mitään sopimusta asuntoon, eikä taloyhtiö tietenkään tätä hyvällä katsonut. Koko vyyhti paljastui vasta avaintenluovutuksessa, eikä vieläkään ole selvää mikä lopputulema oikein on. Tällä hetkellä Julia kämppää vielä meillä ja toivotaan että sopu löytyy ja takuurahat palautetaan tytöille. Muutama hyvä optio Julian tulevaksi asunnoksi on jo löytynyt, joten eiköhän tämäkin homma vielä saa onnellisen lopun. On ainakin kasvattavaa aikaa tällaisista vaikeuksista ylipääseminen. Ja tuleepahan tutummaksi jenkkien lakimaailmakin..

Tästä deposit-summan maksamisesta ongelmat vasta alkoivat...

Etenkin tämä asuntoasia on luonnollisesti aiheuttanut Julialle melkoista stressiä ja täytyy myöntää etten minäkään stressiltä ole tässä voinut välttyä. Heikoista yöunista ja kaikesta säätämisestä huolimatta on pariin viime viikkoon toki sisältynyt paljon kivojakin juttuja. Julia on tykännyt uudesta työnkuvastaan ja työkavereistaan todella paljon ja on ihan intoa puhkuen käymässä työprojektiensa kimppuun. Sen takiahan hän tänne jenkkeihin alunperin tulikin, joten tärkein on kunnossa!

Yhteisinä juttuina olemme pari kertaa käyneet patikoimassa, useita kertoja joogailemassa, kässäritunneilla yms. Juliakin on innostunut farmer's marketista ja sunnuntai-aamun torishoppailut ovatkin aina viikon parhaimmistoon kuuluvissa hetkissä. Tässäpä vähän kuvakollaasia viime viikkojen kivoimmista hetkistä.

Lauantaina 3.6 kävimme patikoimassa Julian kanssa Miramar laken ympäri. Ihana keli ja kivan kukkaisat maisemat, vaikkakin jouduimme osan matkasta asfaltilla tallustaan


Torstaina 8.6. kävin kävelyllä ja lounaalla kampaajani Christinan
ja hänen kaksi viikkoisen Venla vauvan kanssa. Voi suloisuutta <3
Olen pitänyt Suomi-porukalle puistojoogaa joka maanantai
ja voi kuinka hienosti joogaajat ovat kehittyneetkään. =)
Kävimme tutustumassa Juian työpaikan lähellä olevaan rantaan.
Pacific beachin päästä löytyi tämä erittäin kuvauksellinen kohde.
Laiturin  alla näyttää tältä ja sen päälle on rakennettu hotelli!
Ilmajoogailemassa Trilogyllä

Pähkinärotta iloitsee ruoka-annoksestaan farmer's marketilla
Vaikka La Jollan yllä usein pilvilautta viihtyykin, on pariin viikkoon kuulunut myös aurinkoisia päiviä

Perjantaina 9.6. järjestimme Juhan työporukalle Hail and Farewell partyt täällä kotimme alakerran yhteistiloissa. Paikalle tuli reilu 40 henkilöä, joten hieman piti pähkäillä ruokapuolen toteuttamisen kanssa. Lopulta päädyimme tilaamaan rakkaalta Taco Standiltä ruuat ja meikäläinen intoutui leipomaan britakakkua jälkkäriksi.Teemana oli California vs Suomi, joka toteutui ruokavalintojen lisäksi aiheeseen liittyvällä tietovisalla. Palkkioksi hommasimme Tuntematon Sotilas -kirjaa, Suomen etiketti -kirjaa, lakua, Finlandia vodkaa ja tietenkin salmiakkia. Häviäjä sai luonnollisesti Swedish fish -namipussin.
Kävimme Costcon tukussa tekemässä pikkuiset ostokset juhlia varten.
Kuuleman mukaan someen pitää päivittää jos Costcosta selviää alle $100... Joo, ei selvitty! 😂

Julia toimi reippaana aputyttönämme juhlien ajan 💗
Comissarystä löytyi jopa raparperia, joka pääsi mansikoiden kanssa täyttämään tämän britan
Kemut menivät hienosti, mutta unohdimme täysin ottaa kuvia porukasta juhlien aikana. Nyt muistona lähinnä siis mental picturet ja kasa juhlista jäänyttä juomaa. 😅

Juha on ollut pari viikonloppua töissä. Lentoreitit ovat ulottuneet aina Idahoon ja Seattleen saakka, kuulemma etenkin Idaho oli hieno paikka, josta Pikku-Mursukin kuulemma tykkäisi
Ensimmäinen viikonloppu lenneltiin tämmöisellä irvistävällä hirviöllä.
Toinen viikonloppu sitten jo tutummin F-18 puikoissa.

Seattle on ollut unelmissani, mutta ei Juhan mielestä ollut välttämättä se kaikkein mainioin kaupunki kaiken kodittomuuden ja huumeongelmien näkyessä vahvasti kaupunkikuvassa
Ihan komiata maisemaa
Lauantaina 17.6. osallistuimme Julian kanssa San Diegon jooga festareille. Ihana tapahtuma, vaan olihan hikistä hommaa. Jo kello 9 aamulla oli lämpötila kiipinyt hellelukemiin ja aurinko porotti täydeltä taivaalta. Jooga festeissä viivyimme vain pari tuntia, mutta se oli kyllä tällä kelillä ihan riittävästi. Päivä jatkui siitä meinaan vielä kohti patikointipolkuja. Nappasimme Emmin kyytiin ja huristelimme Ramonan ja Julianin välissä sijaitsevalle Santa Ysabel Preserve West Trailille. Lämpötila täällä sisämaassa oli vielä 10 astetta korkeampi kuin San Diegon keskustassa. Huh hellettä! Kyllä La Jollassa on hyvä asua, pieni pilvisyys ja noin 23 asteen lämpö on meitsille just passelia. Tämä 34 astetta, iso maha ja jyrkät nousut olivat Pikku-Mursulle vähän liikaa. Jäinkin sitten puoleksi tunniksi varjoon lepuuttelemaan ja päästin tytöt menemään viimeisen loopin kaksin. Kivan näköistä nummimaisemaa oli kyllä. Minulle matkaa kertyi noin 7km kun tytöt porhalsivat koko 9,5km. 

Porukkaa tässä ilmaistapahtumassa riitti
Päivän ensimmäinen community class oli todella huipputunti

Tämän puron varrella oli myös lehmiä... siis meidän lisäksi 😅

Juomatauko suuren tammen katveessa teki kutaa

Emmi ja Julia ystävystyivät heti ja nyt pähkäillään jopa mahdollisuutta että Julia voisi kämpätä Emmin luona ja toimia kissojen hoitajana. :)
Toivotaan että Julian asuntoasia selviäisi parhain päin ja pääsisimme kaikki takaisin normaalimpaan arkirytmiin. Onneksi asioilla on tapana lutviutua ja uskoisin että seuraavassa blogissa on jo positiivisempaa kerrottavaa tästäkin tilanteesta.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Lisää Mursuja maailmaan


Kuten viime päivityksessä mainitsin, kävimme keskiviikkona 31.5. jännittävällä lääkärikäynnillä. Odotettavissa on siis mursunpoikanen. 💕 Ihan tuore uutinen tämä ei meille ole, koska olen nyt raskausviikolla 27. Vähän on siis koitettu kuvakulmilla pelata edellisten blogipäivitysten kuvien kanssa. 😅 Laskettuaika on 19.9. ja sukupuolta emme ole halunneet tietää etukäteen.

Tämä kuva on maaliskuulta



Masu-Mursun ensimmäinen uintikokemus oli vesiputousten alla
Lääkärissä ollaan ravattu todella tiiviisti, koska kyseessä on riskiraskaus. Napanuorassa on siis kahden valtimon sijasta vain yksi. Tämä on aika yleinen löydös, eikä välttämättä aiheuta sikiölle mitään. Riskinä on kuitenkin muun muassa sydämen ja munuaisten kehityshäiriöt, sekä se että lapsi saattaa jäädä pienikokoiseksi. Tämän napanuoraongelman sekä meidän historiamme takia olemme siis saaneet käydä lääkärissä keskimäärin joka toinen viikko.

Keskiviikon käynti huojensi mieliämme, koska nyt on munuaiset ja sydän tutkittu ja niiden kehitys todettu normaaliksi. Lääkärin mukaan nämä kehityshäiriöt näkyisivät viimeistään tässä ultrassa, joten sen osilta ollaan nyt paremmilla mielin. Tietenkään takeita siitä että kaikki olisi kunnossa, ei ole ja edelleen seurataan kasvua tiiviisti. Nyt ollaan kasvukäyrällä kuitenkin juurikin keskellä.



Monia varmasti kiinnostaa hoidon taso täällä ja alkusähläyksen jälkeen olemme olleet erittäin tyytyväisiä kaikkeen. Lääkärimme on ollut todella ammattitaitoinen ja ymmärtäväinen tilanteemme suhteen ja kaiken lisäksi todella selkokielinen. On tässä melkoinen liuta uusia sanoja tullut opeteltua, kun ei nuo englanninkieliset lääketieteelliset termit ole aiemmin olleet ihan hallussa. Ultrassa olen käynyt tähän mennessä ainakin viitisen kertaa ja sen lisäksi paljon kaikenmoisia muitakin kokeita otettu. Lisäksi osa käynneistä on vain perus tsekkauksia, joissa kuunnellaan vauvan sydänääniä, mitataan minun masun kasvua, painoa ja verenpainetta ja vastaillaan mahdollisiin kysymyksiin. Helpottaa huolestuneita mieliämme, kun kontrollikäyntejä on sen verran tiheästi.
Eipä uskoisi että noin eri näköisten
masujen vyötärönympärys on täsmälleen sama 😅
Kuvasta on nyt kolmisen viikkoa ja nykyään
Juha jää kyllä jo kakkoseksi

Olen mitä luultavimmin tulossa Suomeen heinäkuun loppupuolella ja tarkoitus olisi jäädä synnyttämään TAYSiin. Tässä nyt säädetään ajankohtaa, johon ylläri ylläri vaikuttaa Juhan työt. Toivon mukaan saisi pian selvyyttä niihin kuvioihin, niin pääsisi vähän pläänäilemään Suomen reissua. On tässä jo mökkisaunaa vähän ikävä. Ihanan kesäisiä kuvia on nyt viimeaikoina Suomen ystävien somessa päässyt ihastelemaan.


Ollaan parina päivänä käyty nyt Raijan kanssa ottamassa masukuvia La Jolla Shoresin lähellä. Kauneimmista tämän blogin otoksista on siis kiittäminen Raijaa. Lainarenkaan löytäminen oli tosiaan työn ja tuskan takana, mutta onneksi avasin suuni oikeassa paikassa ja Trilogyn rengastunnin opettaja ilmoitti lainaavansa omaa rengastaan minulle. Kiitos tästä ihanalle Pauletelle! Nyt alkaa massu olla jo sen verran iso, että pikkuhiljaa on rengastreenit jätettävä taakse. Monet kauhistelevat käsilläseisontojani näin raskauden aikana, mutta näistäkin olen jutellut lääkärini kanssa. Olen helpottanut treenejä paljon ja teen vain helppoja versioita, jotka tuntuvat hyvältä keholleni. Enkä viivy ylösalaisin puolta minuuttia pidempään.


Käsilläseisontatreenit tuntuvat itseasiassa tällä hetkellä kaikkein parhaalta ja luontevimmalta tavalta jumpata. Joogassa masu alkaa tulla jo monessa jutussa liikaa tielle ja koska leposykkeeni huitelee pahimmillaan yli sadan, ei yhtään kovempi aerobinen liikunta oikein houkuta. Raskaus-ajan liikunta sinällään aiheuttaa valtavasti keskustelua ja tuntuu että joka toisella on omat faktansa siihen mikä on soveliasta ja mikä ei. Joku kerta ehkä avaudun aiheesta enemmänkin. ;)
Kiitos Raija huikeista otoksista!
Pikku-Mursu ja Masu-Mursu kiittää <3

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Tuplahoot kylässä


Muka niin haipakkaa pitänyt, ettei ole blogiakaan ehtinyt kirjoitteleen. Aloitetaas tarinointia toukokuun loppupuolelta. Juha oli 18.-21.5. työ -/tyhymatkalla Ridgecrestissä ja Mammoth Lakeseilla Suomi-poikiitten kanssa. Ikävä kyllä tuli taas todettua että nuo korkeat paikat eivät sovi Iso-Mursun keholle. Viimeksi Perun Urubambassa koeteltiin vuoristotaudilla ja sama toistui onneksi hieman lievempänä 2700m korkeudessa sijaitsevan Mammoth lakesien hotlalla. Onneksi meni tällä kertaa ohi yhden illan kärsimyksillä ja seuraavana päivänä saattoi taas nähdä Iso-Mursun suksineen rinteessä.

Minä koitin taas haalia mahdollisimman paljon puuhasteltavaa tuolle viikonlopulle, ettei pääsisi tylsyys yllättämään. Perjantaina 19.5. saapuikin sopivasti velipuoleni Jukka, hänen vaimonsa Jaana, poikansa Jari ja Jarin vaimo Meri kyläilemään. Kiertelimme La Jollan rantamaisemia ja kävimme syömässä heidän kanssaan. Olipas hauska tavata tällä puolella palloa!

Veli ja sen sisko
Ja muu porukka 

Lauantaina fiilistelimme Solana beach festaritunnelmaa Sirkun ja hänen ystäviensä kanssa. Nämä festarit olivat ikään kuin markkinat täynnä kaikenmoisia myyntikojuja. Lisäksi alueella oli esiintymislava muusikoille. Ikävä kyllä bändeistä en tuntenut yhtäkään. Illalla kyläilin vielä Annin + perheen luona kun niin sopivasta matkan varrella asuivat.

Ihana lokkitaulu myynnissä markkinoilla
Sunnuntaina piipahdin Annin pojan Anton 4-vuotis synttäreillä, jossa oli kiva törmätä tuttuihin ja tuntemattomiin suomalaisiin.
Tyytyväinen synttärisankari =D
Sunnuntai iltapäivä sujuikin Emmin kanssa Rancho Penasquitosin patikkapolulla. Käppäilimme mukavan tasaisen polun vesiputouksille ja siitä pientä kiertoreittiä takaisin. Sen verran oli lämpöinen keli, että tuo vajaa 10km oli aivan sopiva haikki vaikka alunperin olimme miettineet menevämme mahdollisesti jopa koko 18km.





Lisäksi olen nyt suorittanut kaikki joogaohjaukset ja assistoinnit, joten nyt vain odotellaan sertifikaattilappuja saapuvaksi. Etenin urallani niinkin pitkälle että tuurailin muutamat Handstand Practice -tunnit oikean ohjaajan ollessa reissussa. Oli muuten huikean kuuloinen tuo Gerhardin reissusuunnitelma - 10 päivää asumista paatissa, jolla laskettiin Grand Canyonin läpi kulkeva Colorado river. Wau!! Gerhard saapuukin näinä päivinä takaisin ja onhan hienoa päästä kuulemaan kokemuksesta!


Helatorstaina saimme vieraaksemme sitten seuraavat matkalaiset Suomesta. Kaverini Hanna ja Hilla olivat valloittamassa Kaliforniaa toiveinaan etenkin surffailla. Heidän reissunsakin alkoi Losista, jonne lennot irtoavat tosiaan huomattavasti edullisemmin kuin San Diegoon. Pari päivää Losia, viikko meillä ja loppuun vielä pari päivää Vegasissa. Ei hullumpi lomareitti tytöillä. =)

Kiitos tytöt!!
Perjantaina kävimme ihastelemassa San Diego Circus Centerin Urban I.D. -esitystä, joka löi ällikällä tälläkin kertaa. Etenkin hand to hand ja russian bar olivat tämän esityksen kohokohtia. Osalla näistä sirkustaiteilijoista on varmasti huikea ura edessä!



Päivät kuluivat kivojen aktiviteettien lomassa. Hilla tapasi ystävänsä Maytrieyn (ei mitään hajua miten tuo nimi kirjoitetaan😅), kävimme tietysti syömässä hyvin Taco Standiä ja Karl Straussia unohtamatta. Käppäilimme rannassa hylkeitä katsastaen, joogasimme, pelasimme lautapelejä, nautimme auringosta, shoppailimme, patikoimme jne. Kertokoon kuvat enemmän 😁
Siivet upposivat tälle porukalle erityisen hyvin... Kuten ehkäpä muutama olutkin 😉
Lauantaina joogailimme Trilogyn kattoterassilla
Sunnuntai aamu meni tutusti farmers marketilla,
oli kauhean kätevää kun oli tuommoiset kuorma-juhdat mukana ;)
Ja tämän kertaiset ostokset <3

Sunnuntai iltapäivällä pistäydyimme Ethnic -foods
tapahtumassa jonka järjesti eri maiden talot.
Suomi-talon munkit oli kyllä parasta mitä tapahtumassa söimme. =)

Maanantaina tuplahoot viimein pääsivät surffamaan. Oli Memorial Day, joten vaikka keli olikin pilvinen, oli rannassa kuulemma hyvin väkeä. Minä kävin aamusta tangolla Raijan kanssa ja illalla olimmekin kaikki aika uupuneita päivän aktiviteeteista. Päädyimmekin sitten pelailemaan lautapelejä kuten muutamana muunakin iltana.

Dixitin lumoissa
Tiistai oli jostain kumman syystä marineiden vapaapäivä, joten päätimme porukalla lähteä patikoimaan. Aamupalaa nautimme oikein olan takaa Richard Walkerin Pancake Housessa. Pannareiden laskettuessa masussa oli hyvä ajella tuo tunnin ajomatka Ramonaan, josta Cedar Creek Fallsin traili alkoi. Olin saanut Christianilta vinkin, että tämä olisi hyvä haikki, jossa pääsisi jopa vesiputouksen alle uimaan. Ja voidaan kyllä porukalla todistaa että kehut olivat paikallaan!

Näillä eväillä luulis jaksavan
Ensimmäinen kolme kilometriä oli alamäkeä, sitten kilometri tasaista ja voilá vesiputoukset edessä! Oli todella helteinen aurinkoinen päivä joten kylläpä tekikin kutaa päästä vilvoittelemaan veteen.




Kyllä Mursu tykkäs
Uinnin jälkeen nautiskelimme eväksiä kallioilla ja Juha bongasi uinnista nauttivan vesikäärmeen. Hui! Onneksi huomasimme otuksen vasta uintimme jälkeen... olisi saattanut jäädä tekemättä jos olisi tiennyt että moisia kavereita luikerteli samoissa vesissä...

Kuva on heikko, mutta tarkkasilmäiset voivat
käärmeksen bongata keltaisen lehdykän päältä
Myös muita kummallisia ötökkejä oli havaittavissa. Yksi hauskimmista tilanteista kun joku herhiläinen tykkäsi viihtyä Hannan lippiksessä, eikä Hannakaan halunnut lippiksestään luopua...
Paluumatkalla bongasimme vielä isomman käärmeen kuivalla maalla. Ihan vesihän siinä herahti kielelle. ;) Olimme ajatelleet että olisi ollut järkevä aloittaa haikki aikaisin aamulla, mutta patikoidessamme rinnettä ylös takaisin parkkipaikkaa kohti, totesimme että meidän aikataulumme olikin ihan täydellinen. Näin viiden aikaan alkoi aurinko olla jo hieman matalammalla eikä tuo kolmen kilometrin nousu tuntunut yhtään niin tuskaiselta kun se olisi saattanut muutama tunti aikaisemmin tuntua.

Lakkivirityksensä kullakin


Autolle päästyämme mahat jo kurnivat, joten "lounaaksi" ostimme loistavat salaatit Ramona Family Naturals kaupasta. Siitä suuntasimme Poway Icelle, jossa Juhalla alkoikin kiekkopeli seitsemältä. Iso-Mursu pelaamaan ja tytöt Escondidon Mallille shoppaamaan. Vähän vaan meinasi naurattaa kierrellä laukkuliikkeitä vaelluskengät jalassa... Oli meinaan pikkasen tomuiset koipeliinit vaelluksen jäljiltä. Juhaa noukkiessamme kuulimme että Juhan peli oli mennyt loistavasti. Meidänkin shoppailut olivat varsin onnistuneet. Täyden kympin päivä!



Keskiviikko sujui Hannan ja Hillan osalta jälleen surffin merkeissä. Minun ja Juhan keskiviikko aamupäivä alkoikin jännittävällä lääkärikäynnilllä, josta kerron lisää seuraavassa postauksessa. Iltapäivällä Juha suuntasi töihin ja meidän tyttöjen meno jatkui shoppailun ja leffailun parissa. Torstai-aamulla jouduimmekin hyvästelemään toisemme kun Tuplahoiden reissu jatkui kohti Vegasia. Kauaa ei kuitenkaan ilman vieraita tarvinnut olla, kun torstai ilta toi mukanaan tänne muuttavan Julian. Mutta siitä ja lääkärikäynnistä lisää seuraavissa tarinoissa. 😉
Heihei ihanaiset! Olihan huippu viikko teidän kanssanne 💕